Lauantaina 22.5. urbaanivaellettiin Turussa erittäin menestyksekkäästi, huolimatta siitä, että kaikkien odotuksiemme vastaisesti jouduimme syvästi pettymään ilmatieteen laitoksen säätietoihin – sateiden ja pilvien sijaan saimme kaunista auringonpaistetta.
Lähtöpisteemme oli Paavo Nurmen patsaalla kello 10 aamulla, jolloin lähes kaikki osanottajat olivat lähes ajoissa paikalla. Merkittävän helsinkiläisvahvistuksen turvin saatettiin päästä matkaan pitkin Aurajokea. Aurajoenvarren kulttuurimaisemat olivat luonnollisesti ihan kauniita, mutta kuuntelupiirissä aikaisemmin löytynyt kuunteluputki oli todellinen elämys.
Kuralan Kylänmäessä tapasimme luontokappaleita, vaikkakin alue oli yleisöltä suljettu. Saatoimme tutustua useisiin kannuksettomiin ja yhteen kannukselliseen kukkoon, jotka tepastelivat vapaana ja näin herättivät joukossamme epäluottamusta.
Varissuon vapaamielinen parvekerakentaminen jäi myös mieleen – ei minkäänlaisia liikkumista rajoittavia kaltereita tai seiniä parvekkeen ympärillä, ei edes minkäänlaista näköestettä. Lähemmän tarkastelun jälkeen todettiin kyseessä olevan jotakin remontinkaltaista, sillä sisäänkäynnit asuntoihin (tai lähinnä uloskäynnit asunnoista) oli laudoitettu umpeen.
Erityisen kiinnostavaksi osoittautuivat myös lähiölapsien
vapaa-ajanviettotavat. Havaitsimme suuren lapsijoukon pelaavan keskenään pesäpalloa, ilman minkäänlaista ohjausta. Pohdinta lähiölapsien ryhmäytymisprosesseista jatkui koko päivän. Missä olosuhteissa suuri joukko toisilleen tuntemattomia lapsia päätyy pelaamaan jotakin yhdessä ja missä olosuhteissa se pyrkii jakautumaan kahden-kolmen-neljän lapsen joukoiksi. Jälkimmäisen oletettiin olevan huomattavasti yleisempi prosessi kuin ensimmäisen, jossain mielessä myös toivottavampi.
Varissuolta löytyi myös superkiinnostava baari-kahvila: Piinokan Baari-Kahvila. Ulkonäkö: räkäkaljala, sisänäkö: normaalia valoisampi neuvostoliittolainen tiskipalvelukauppa, tuotevalikoimassa yllättävästi mm. riisipaperia ja kolmea eri kookosmaitoa. Kahvia juotiin Varissuon Itäkeskuksessa, jossa myös suoritettiin kauppaostokset.
Päämäärämme saavutettuamme ja kärsivällisesti kaikkia saapuvia odotettuamme suoritimme Mikko Mäkitalon laatiman erinomaisen Urpovisan, joka mittasi paikallistuntemusta ja luonnontuntemusta. Visassa piti mm. tunnistaa puulajeja, piirtää kuovi ja arvioida Littoistenjärven pinta-ala. Harrastimme myös saunaa, uimista ja grillaamista.
Kokonaisuudessaan Lyylin Lyllerryksemme kesti noin 13 tuntia ja matkaa kertyi arviolta 20 kilometriä. Oletettavasti synkän sääennusteen vuoksi osallistujamäärä jäi kahdeksaan henkilöön, mutta kaikki he olivat erinomaisia osallistujia ja tekivät jälleen kerran Urpostamme loistavan. Kaihoisin mielin ja hyvin muistoin jäämme odottamaan seuraavaa Urpoa.
Tea Tõnnov
Urpovisan voittaja
Vuoden Urpo 2004
Urpo-Vaeltajat Halistenkosken kalaportailla (Kuva: Niko Lipsanen)