Johannesburg: Toimintaan kannustavat sanamuodot lievenevät kestävän kehityksen toimintaohjelmassa

Onneksi Antarktista on sentää siivottu sitten Rion!

Kestävän kehityksen huippukokouksen neuvottelut laahaavat yhä hitaasti eteenpäin. Onneksi huippukokouksella on sentään tarjottavanaan innoittavampiakin elementtejä.

Maailman valtioiden pyrkimys sopia kestävän kehityksen toimeenpanosta etenee yhä tuskastuttavan hitaasti: juuri mistään konkreettisista tavoitteista ei vieläkään ole saavutettu läpimurtoa, vaikka monilla kohdin näiden tavoitteiden määrittelyjä on jo koetettu lieventää. Välillä tuntuukin, että erilaisten ehdollistavien sanamuotojen jälkeen todellisista tavoitteista ei kannata enää puhua.

Kaikkein suurimpana esteenä yhteisymmärryksen tiellä on edelleenkin teollisuusmaiden ja kehitysmaiden erimielisyys kehitysrahoituksesta ja markkinoiden avaamisesta kehitysmaiden tuotteille. Välillä tuntuu siltä, että kestävä kehitys on joutunut panttivangiksi: kehitysmaiden puheenvuoroissa oli noussut jo esiin ehdotus, että kestävän kehityksen tavoitteiden rinnalla olisi puhuttava myös yleisesti kehityksen tavoitteista. Kestävä kehitys ei siis tunnu olevan se halutuin kehityksen muoto ja se nähdään ehkä yhä liiaksikin pelkkänä ympäristötavoitteiden asettamisena taloudelliselle kehitykselle.

Toimintaohjelmasta käytäviä neuvotteluja on tarkoitus jatkaa pitkälle ensi yöhön. Nykyisellä tahdilla valmista ei kuitenkaan tule ennen viikonloppua. Tämä siitäkin huolimatta, että 85% toimintaohjelmasta on jo hyväksytty.

Toivoa on, jos ei neuvotteluissa niin muualla!

Tämän kaiken vatvomisen keskellä tuntuu välillä siltä, ettei kestävällä kehityksen juuri ole tällä hetkellä nostetta. Paikallisissa lehdissä on myös raportoitu, että Rion kokoukseen verrattuna Johannesburgiin ei ole juurikaan saapunut kansainvälisiä julkkiksia. Omia tunnelmia voi onneksi nostattaa ainakin väliaikaiseksi vierailemalla huippukokouksen yhteydessä järjestettävässä kestävän kehityksen näyttelyssä. Siellä kohtaa laajan joukon mitä hienoimpia kestävän kehityksen mukaisia keksintöjä ja hienoja hankkeita.

Mieleenpainuvin kokemus oli kokonaisen oman telttakylän koonnut hanke, jossa Etelänapamantereelta oli kerätty ihmisten sinne jättämiä roskia, laitettu niitä esille ja osin myös hyötykäytetty. Oli vaikuttavaa kävellä halki jäätiköiden reunasta kerättyjen ruosteisten tynnyreiden, autojen ja moottorikelkkojen osien ja kaikenlaisen laisen muunlaisen romun läpi. Niiden jälkeen oli taidenäyttely, jossa oli materiaaleittain luokiteltua roskataidetta. Vielä kirsikkana kakussa oli se,että tämän seikkailullisen spektaattelin yhteyteen oli onnistuttu niputtamaan myös arkisempia kestävän kehityksen hankkeita kuten aids-valistusta ja lasten ympäristökasvatusta.

Aleksi Neuvonen 28.8.2002

Johannesburg, Etelä-Afrikka

Tulostettava versio