Pohjoinen yhteys

Pohjoinen yhteys on Dodon ja Suomen sukukansayhdistysten liiton yhteinen hanke, jossa tarkastellaan pohjoisten alkuperäiskansojen kulttuurien ja länsimaisten raaka-aineintressien törmäystä Pohjois-Venäjällä ja pyritään vaikuttamaan tilanteeseen.

Suomen sukukansayhdistysten liiton SuSun ja Dodo-Tulevaisuuden elävä
luonto ry:n yhteinen Pohjoinen yhteys -hanke käynnistyi syksyllä 2001. Hankkeen tarkoituksena on suomalaisille kansalaisjärjestöille sopivimmin keinoin parantaa Venäjän pohjoisten alkuperäiskansojen elinoloja.

Hankkeen ensimmäinen osa käynnistyi keskustelupiirin muodossa, jossa alustajina vieraili pohjoisten alkuperäiskansojen tilanteeseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin tutustuneita asiantuntijoita. Keskustelupiiri kokoontui ensimmäisen kerran Suomalais-ugrilaisten kansojen tiedotuskeskuksessa Tallinnassa alustajana keskuksen johtaja Andres Heinapuu.

Vuonna 2001 keskustelupiireissä käsiteltiin mm. seuraavia aiheita:

- Miten Venäjän pohjoiset kansat voivat? (Referaatti ensimmäisestä tapaamisesta.)

- Öljy, kaasu ja pohjoiset kansat
Tutkija Olli Tammilehto alusti aiheesta "Hantit ja öljyntuotanto".
Tampereen ammattikorkeakoulun projektijohtaja Tero Mustonen kertoi hankkeesta "Ilmastonmuutos ja alkuperäiskansat Arktiksessa" Keskusteluun osallistui myös Fortum OY:n edustaja.

- EU ja Venäjä -alkuperäiskansoja vastaan?

- Alkuperäiskansat, maa ja laki

.....................................................................

- Laajempi paneelimuotoinen yleisötilaisuus järjestettiin 20.10. 2001, nimeltään "Pohjoinen yhteys: Venäjän pohjoiset kansat, öljy ja me". Paneeliin osallistui neljä asiantuntijaa eri aloilta: alkuperäiskansat, öljyntuotanto, Venäjä ja EU sekä ympäristökysymykset.

Keskustelupiirien ja paneelin tarkoituksena oli hankkia ideoita varsinaista kehitysyhteistyö- tai tiedotushanketta varten. Keskustelupiirin pohjalta luotiin hankesuunnitteluryhmä jatkamaan suunnittelua.

Tiedotushankkeen käynnistämiseksi ollaan palkkaamalla kampanjasuunnittelija, jonka tehtävänä on yhteistyökumppanien kartoitus, taustatietojen kerääminen, vapaaehtoistyön koordinoiminen ja kampanjan rahoituksen suunnittelu sekä hakeminen, esim. EU-lähteistä.

Suunnitelmiemme mukaan tiedotuskanavista (yhteydet lehtiin, televisioon, ja järjestöihin Suomessa ja Länsi-Euroopassa ja mahdollisten verkkosivujen rakentaminen ja ylläpito) hoidettaisiin Suomesta käsin, ja tiedotuksen sisällöstä vastaisi kumppanimme Siperiassa. Kumppaniksi etsimme öljyn- tai kaasuntuontantoalueella elävää alkuperäiskansojen (nenetsien tai hantien) kyläyhteisöä tai paikallista tiedotusvälinettä.

Hankkeen vastuuhenkilönä on Santeri Junttila,
jussi.junttila@helsinki.fi, puh. 050-352 4751

Alla on lyhyt kuvaus hankkeen päämääristä. Perusteluina hankkeen tarpeellisuudelle on alueen öljy- ja kaasuteollisuuden aiheuttaman ekokatastrofin ja sen mukanaan tuomien erityisesti alkuperäisväestön terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien äärimmilleen kärjistyminen viime vuosina:
miesten keskimääräinen eliniänodote paikoin 41 vuotta, kulkutaudit ja alkoholismi vaivaavat, kuolleisuus lisääntynyt kolmessa vuodessa 35%, työttömyys eräillä kansoilla lähes 40% (vrt.artikkeli alla).

Eettisen velvoitteen Suomen kansalaisille Siperian kansoja kohtaan tuottaa osuutemme Venäjältä tuotavan öljyn ja kaasun kulutukseen (eri lähteiden mukaan 20-50% öljystämme tulee Siperian alkuperäiskansojen mailta) sekä kaukaisten kielisukulaistemme merkitys kulttuuri-identiteettimme peruskivenä.

Yleisenä perusteluna hankkeen tarpeellisuudelle on Siperian ongelmien globaalit mittasuhteet ja osuus maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksessa sekä alkuperäiskansojen tärkeä rooli näiden ongelmien ratkaisijana ja ekologisen elämäntavan asiantuntijoina.

Hankkeen toteuttamismahdollisuuksiin sain uusia näköaloja luettuani Venäjän alkuperäiskansojen liiton Raiponin varapuheenjohtajan Pavel Suljandzigan artikkelin  Ensimmäiset Kansat -lehdestä (1/1 2001). Hän kirjoittaa siitä, kuinka alkuperäiskansat ovat viime vuosina perustaneet omia järjestöjään ja saaneet solmittua toimivia yhteyksiä myös kansainvälisiin järjestöihin.

Suljandzigan mukaan kestävän kehityksen takaaminen vaatii seuraavien kysymysten ratkaisua:

1. Oikeus. Alkuperäiskansojen lailliset oikeudet maankäyttöön ja luonnonvaroihin on turvattava. Tätä varten on
a) pantava alulle maaoikeuksia tutkiva ja asiakirjoja valmistava työryhmä. Tarvitaan kansatieteellisten, historiallisten ja ekologisten kysymysten asiantuntemusta.
b) aloitettava neuvottelut Venäjän hallituksen kanssa. Tässä tulee juridinen apu tarpeen.
c) luotava alkuperäiskansojen oikeuskeskus valmistelemaan alueellista lainsäädäntöä. Edelleen juridisen avun tarve.

2. Talous. Metsästysmaatalouden edellytykset on turvattava ja talouden perustekijöitä parannettava. Tätä varten on
a) perustettava kansainvälinen investointirahasto alkuperäiskansoille. Tarvitaan investointeja perinteisten metsästysmenetelmien ja paikallistalouden palauttamiseksi.
b) mahdollistettava paikallistuotantoyksiköille (perheille, suvuille, kylille) omien tuotteittensa jalostusasteen nostaminen. Teknis-taloudellinen apu on tarpeen.
c) luotava kansainvälinen kehitysprojekti Pohjois-Venäjän pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten.

3. Tiedonvälitys. Alkuperäiskansoille tärkeiden tietojen saatavuutta on parannettava. Tätä varten on
a) parannettava alkuperäiskansojen keskinäistä tiedonvälitystä sekä Venäjän sisällä että maailmanlaajuisesti
b) rakennettava yhteistyötä joukkotiedotusvälineiden kanssa Venäjällä ja ulkomailla. Tässä tulee kysymykseen tekninen apu ja kansalaistason suhteiden luominen.

Tämän lisäksi on mielestäni otettava huomioon vielä ainakin:

a) ylikansallisiin riippuvuussuhteisiin liittyvät ongelmat, tiedotus- ja valistustyö sekä vähemmän tuhoisien vaihtoehtojen etsiminen alkuperäiskansojen alueilta tulevien luonnonvarojen tuotanto-, jalostus- ja markkinointiketjun kaikissa vaiheissa sekä lopputuotteiden kuluttajien keskuudessa.

b) kulttuurin ja kielen säilyttämien ja kehittämisen merkitys, oman yhteisön sisäisten kulttuuri-instituutioiden (koulujen, lehtien, teatterien, kirjastojen ym) tukeminen, alkuperäiskansojen kielten aseman parantaminen.

Ongelmakenttä on lyhyesti sanottuna hyvin laaja, ja hankkeen
toteutuksessa on lähdettävä liikkeelle joltakin laidalta,
mutta samalla on koko kenttä pystyttävä ottamaan huomioon.

Kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita projektin toteutukseen.

Lisätietoja problematiikasta, joka sai meidät tarttumaan aiheeseen, löydät mm. seuraavista linkeistä:

Vuoden 1999 Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma

Aboriginal Peoples of the Russian North Links to On-line resources

Venäjän pohjoisten kansojen liitto RAIPON

sekä venäjäntaitoisille suomalais-ugrilaisten kansojen tietopalvelun www-sivut Venäjällä

Tulostettava versio