Teknistyvä ”täsmäsota” aiheuttaa entistä suurempia ympäristötuhoja

Dodo HYY ry:n 26.5. Helsingin yliopistolla järjestämässä Luonto sodan uhrina – sota ympäristöongelmana –tilaisuudessa puhuneen Ulkopoliittisen instituutin tutkijan, dosentti Pekka Visurin mukaan sotatiedotuksen luoma kuva kirurgisesta täsmäsodasta on virheellinen.

Sodankäynnin perusfilosofia ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa miksikään eikä sodan aiheuttamilla tuhoilla ole mitään periaatteelista ylärajaa, muistutti dosentti Pekka Visuri. Maastoon jäävät rypälepommit, maamiinat ja köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset aiheuttavat kuitenkin laajoja ja summittaisia tuhoja niin ihmisille kuin muullekin ympäristölle pitkään taistelujen jälkeenkin.

Sotien jälki- ja kerrannaisvaikutukset ovatkin Visurin mukaan moninkertaiset verrattuna varsinaisten sotatoimien suoraan aiheuttamiin tappioihin. Luotettavien arvioiden tekemistä vaikeuttaa ja hidastaa se, että sodasta ja sen todellisesta luonteesta annetaan julkisuuteen yhä vähemmin ja rajatumpaa tietoa, Irakin sodasta ehkä vähemmän kuin mistään sodasta aiemmin.

Visurin mukaan ydinsodan vaara on yhä lähes yhtä suuri kuin 1980-luvulla, jolloin julkinen keskustelu ydintalvesta ja muista ydinaseiden käytön mahdollisista jälkiseuraamuksista oli nykyistä huomattavasti vilkkaampaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain senaatti juuri hiljan hyväksynyt tuen ns. mini-ydinaseiden jatkokehittelylle. Dosentti Visurin mukaan tätä voidaan pitää merkkinä siitä, että kynnys käyttää olosuhteiden vaatiessa ydinasetta on jälleen laskenut Yhdysvalloissa.

Vaikka ympäristön tuhoaminen sodan välineenä on kielletty kansainvälisissä sopimuksissa, ei kieltoa yhäkään käytännössä valvota eikä edesvastuullisia toimiteta tuomittavaksi.

Samassa tilaisuudessa puhunut Terhi Mäkynen, joka on toiminut mm. Kosovossa Prizrenin kaupunginjohtajana, nosti esiin siviiliväestön kokemien kärsimysten kertautumisen ympäristötuhoina. Sodassa usein ensimmäisinä kohteina olevien sähkö- ja vesihuollon tuhoutuminen kuormittaa ympäristöä vesistöjen pilaantumisen ja polttopuun hankinnasta aiheutuneiden laittomien hakkuiden kautta. Perusinfrastruktuurin ja hallinnon kärsittyä on ympäristön huomioiminen myös jälleenrakennusvaiheessa vaikeaa.

Tilaisuuden kolmas puhuja, YK:n ympäristöohjelma UNEP:in Post Conflict Assessment–projektien puheenjohtajana toimiva Pekka Haavisto korosti uuden ympäristöhallinnon perustamisen tukeminen tärkeyttä osana sodanjälkeistä työtä. Juuri Irakiin lähdössä ollut Haavisto kertoi, että ympäristötuhojen arvioijien ensimmäisinä toimina on paikallisväestön terveyteen kohdistuvien välittömien ympäristöuhkien torjuminen mm. tiedotuksen keinoin. Esimerkiksi Irakissa tällaisen uhan aiheuttavat köyhdytettyä uraania sisältävän ammukset, joita käytettiin sodassa ilmeisesti laajalti. Suurin osa sotien ympäristölle negatiivisista vaikutuksista saadaan aikaan kuitenkin aivan tavanomaisin asein, ja tätä ei usein ymmärretä, totesi Haavisto.

Dodo HYY ry:n järjestämään Luonto sodan uhrina – sota ympäristöongelmana -keskustelutilaisuuteen otti osaa noin 40 ihmistä.

Lisätietoja: Dodo HYY ry:n tiedottaja Kirsi Palmu (p. 041 538 1580/kirsi.palmu [at] dodo.org) tai Arto Koivu (p. 050 337 9389/arto.koivu [at] dodo.org), sekä www-osoitteesta www.dodo.org/dodohyy

Tulostettava versio