Lipponen: Kestävän kehityksen tavoitteiden integrointi sektorikohtaisiin politiikkoihin vasta alussa

Pääministeri Paavo Lipposen mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämisessä yhteiskunnan muilla sektoreilla harjoitettavaan politiikkaan on niin Suomessa kuin EU:ssa vaikea tehtävä, jonka toteuttamisessa ollaan vasta alussa. Tavoitteet olisikin syytä sisällyttää unionin politiikkaan alusta, politiikan perusteista alkaen. Pääministeri Lipponen puhui Helsingissä 14.5.2002 opiskelijajärjestöjen Johannesburg 2002 -tapahtumassa Vanhalla ylioppilastalolla.

Pääministeri hahmotteli myös Suomen haasteita suhteessa tulevaan Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokoukseen. Lipposen mielestä tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat Suomen kaltaiselle vauraalle maallekin haasteellisia mutta samalla oleellisia globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Vahvuuksiksi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Suomessa Lipponen näki toimijatahojen välisen hyvän yhteistyön ja kestävän kehityksen tavoitteiden laajan hyväksynnän yhteiskunnassa.

Pääministeri Lipposen mukaan Dohan WTO-neuvottelujen ja Montereyn kehitysrahoituskokouksen antamat tulokset vaativat tukea Johannesburgin kokoukselta. Montereyn sopu, jossa teollisuusmaat lupasivat lisätä kehitysrahoitustaan ja kehitysmaat vastaavasti sitoutua demokratiaan, ihmisoikeuksiin, hyvään hallintoon ja vapaaseen kauppaan, edustaa Lipposen mielestä global deal -tyyppistä ajattelua.

Pääministerin mielestä kestävän kehityksen maailmanlaajuinen toteuttaminen ei niinkään kaipaa uuden kansainvälisen organisaation perustamista, sillä sen seurauksena kestävä kehitys lokeroituisi helposti. Olemassa olevai YK:n organisaatioita kehittämällä voitaisiin parempiin tuloksiin.

Samassa seminaarissa puhunut kansanedustaja Sirpa Pietikäinen oli Lipposen kanssa eri linjoilla kestävän kehityksen globaalin hallinnon organisoimisesta: Pietikäisen mielestä olisi syytä perustaa maailman ympäristöjärjestö WEO vastapariksi maailman kauppajärjestö WTO:lle. Pietikäinen kaipasi myös uutta orientoitumista taloudellisiin ohjauskeinoihin kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Hänen mielestään viime aikoina painopiste on mennyt enemmän liike-elämän vapaaehtoisiin sopimuksiin. Pietikäinen mielestä vapaaehtoiset sopimukset ovat kuin kurkiauran kärki, jota kautta uudet innovaatiot ja käytännöt voivat nousta esiin mutta niiden vaikutuksilla on ikävä kyllä rajansa.

Kansanedustaja Pietikäinen heijasteli puheenvuorossaan myös Rion kymmenen vuoden takaisen ympäristö ja kehityskokouksen tulosten toteutumista. Hänen mielestään suurimpia floppeja Rion jälkeisellä tiellä on ollut kansainvälisen metsäsopimuksen synnyttämisen epäonnistuminen. Syntyessään metsäsopimus olisi ollut ensimmäinen laaja-alainen, kestävän kehityksen eri osa-alueet kattava sopimus luonnonvarojen käytöstä.

Johannesburg 2002: Kestävä kehitys - toimintaa vai retoriikkaa? -seminaarissa puhuivat myös kansallisen Johannesburg -valmistelukomitean puheenjohtaja Markku Wilenius, joka esitteli Rooman klubin Kasvun rajat -raportin henkisesti huippukokouksen todellisia haasteita, sekä kansainvälisen kauppakamarin ympäristö- ja energiakomission puheenjohtaja Juhani Santaholma, joka puolestaan kertoi yhteiskuntavastuuajattelun leviämisestä liike-elämässä ja liike-elämän aloitteista koskien Johannesburgin huippukokousta.

Tapahtuman muut puhujat olivat kestävän kehityksen suurlähettiläs Taisto Huimasalo, HYYn hallituksen puheenjohtaja Tommi Laitio sekä kansalaisjärjestötoimijat Aleksi Neuvonen ja Iida Simes. Seminaariin kuului myös pienryhmätyöskentelyä, jonka tulokset julkaistaan myöhemmin tällä viikolla osoitteessa www.helsinki.fi/hyy/johannesburg. Seminaarin järjestivät HYY, Dodo HYY ry, HYKY ry, HYMY ry, HYVI, Keho ry ja Sitvas

Lisätietoja: Aleksi Neuvonen, p. 050 53 44 241.

Tulostettava versio